Muikun Savustus Sähkösavustimella Resepti?

Paljonko suolaa Muikkuihin?

Kalan tuore- eli kevytsuolaamista kutsutaan graavaamiseksi. Yleisimmin graavataan lohta, kirjolohta ja siikaa, mutta myös turskaa, särkeä, säynävää ja silakkaa voi graavata. Graavattavan kalan on aina oltava ehdottoman tuoretta. Helpointa on hankkia graavattavaksi D-leikattu, eli täysin ruodoton, mutta nahallinen lohifilee. A- vai D-leikkuu? Lohifileen hinta ja käyttötarkoitus riippuu leikkaustavasta > Suolaa käytetään kalan koon ja oman maun mukaan, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää kalakilolle noin ½ dl karkeaa merisuolaa ja 1 rkl sokeria. Sokeri parantaa makua ja pitää kalan pehmeänä. Lisäksi voidaan käyttää erilaisia makuaineita, esikerkiksi yrttejä, erilaisia pippureita, mausteita ja alkoholijuomia (esim. konjakkia, giniä tai glögiä). > Suolaa ripotellaan enemmän fileen paksummalle kohdalle ja vähemmän esim. fileen pyrstöpäähän. Kalan annetaan graavautua koosta ja omasta makumieltymyksestä riippuen 5-24 tuntia. Mitä pidempi graavautumisaika, sen suolaisempi lopputulos. Valmis graavikala säilyy jääkaapissa muutaman päivän. Lue myös: Näin valmistat täydellisen graavilohen >
Näytä koko vastaus

Voiko pienet muikun syödä kokonaisena?

Miksi pieni kala kannattaa syödä ruotoineen? Miten aikaa vievää onkaan perata ruotoja etenkin pienikokoisista kaloista. Entä jos käyttäisikin kalat ruotoineen? Pitkä haudutus esimerkiksi pataruoissa pehmentää etenkin pienten kalojen ruotoja niin, ettei niitä syödessä edes huomaa.

Ruotojen syöminen voi olla hyödyllistä ravitsemuksenkin kannalta. Kalan ruodot sisältävät monia ravintoaineita, kuten kalsiumia ja fosforia. Ne ovat samoja kivennäisaineita, joita ihminenkin tarvitsee lujittaakseen luustoansa. Ruodoissa on lisäksi proteiineihin kuuluvaa kollageenia, jota monet suosivat nykyään myös lisäravinteena.

Ihmiselimistössä kollageeni on yleinen proteiini, joka toimii ihon ja sidekudosten rakennusaineena. Kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä Marttaliitosta kertoo, että ruotoineen syötäväksi sopivat hyvin muun muassa pienet silakat, muikut, ahvenet ja särkikalat.
Näytä koko vastaus

Mitä Savustettujen Muikkujen kanssa?

Tarjoa muikut uusien perunoiden kanssa. Savumuikut sopivat myös ruisleivän kylkeen tai dipailtavaksi illanistujaisissa.
Näytä koko vastaus

Miten tehdä muikkuja?

Valmistus. Mausta ruisjauhot suolalla ja pippurilla. Kääntele muikut jauhoseoksessa ja paista ne pannulla voi-öljyseoksessa miedolla lämmöllä ruskeiksi molemmilta puolilta. Tarjoa lisäksi salaattia ja paahdettua ruisleipää.
Näytä koko vastaus

Miten tehdään 10 suolaliuos?

Ohje vaalean kalan jälkisuolaukseen – Valmistelu 1. Leikkaa kala selkärangan vierestä nahkaan asti auki.2. Aseta avattu kala halsteriin. Halsterilla kokonaisen kalan grillaaminen onnistuu parhaiten. Vinkki: Voit grillata kokonaiset kalat myös ilman halsteria.

Tällöin kala kannattaa viiluttaa eli leikata sen pintaan poikittaisia viiltoja koko kyljen matkalta. Viiluttamalla kala kypsyy paremmin ja saa siistin pinnan. Grillaaminen 3. Laita halsteri kuumaan grilliin. Aloita grillaaminen aina nahkapuolelta.4. Grillausaika vaihtelee grillin mukaan. Kypsän kalan tunnista kauniin ruskeasta väristä.

Voit varmistaa kypsyyden lämpömittarilla. Kypsän kalan sisälämpötila on 65 °C. Jälkisuolaus 6. Valmista 10-prosenttinen suolaliuos: lisää 200 grammaa hienoa merisuolaa kahteen litraan lämmintä vettä. Sekoita haarukalla, niin suola sulaa nopeammin.7. Irrota kypsäksi grillattu kala varovasti halsterista ja siirrä suolaveteen.
Näytä koko vastaus

Pitääkö pieni muikku perata?

Muikku raaka-aineena – Muikkua ei tarvitse suomustaa. Usein muikut perataan puhkomalla eli sisälmykset poistetaan ilman vatsan avaamista. Muikut voi siivota myös keittiösaksilla: pää ja rintaevät leikataan yhdellä leikkuulla, toisella avataan vatsa. Seuraavaksi poistetaan suolet käsin tai pienellä veitsellä.

1. Lopuksi nopea huuhtaisu.
2. Neulamuikkuja ei perata.
3. Syyskalastuksen aikana muikuista saadaan myös mätiä.
4. Arvostettu muikunmäti on pienirakeista ja sen värivaihtelee oranssinpunaisesta oranssinkeltaiseen.
5. Muikkuja voidaan käyttää monin eri tavoin valmistettuna.
6. Niitä on tarjolla niin kokonaisina, perattuina kuin fileinäkin.

Niitä löytyy myös valmiiksi savustettuina, hiillostettuina tai friteerattuinakin. Tunnetuimpia muikkuruokia ovat paistetut muikut ja muikkukukko. Lisäksi muikusta on tarjolla myös erilaisia säilykkeitä.
Näytä koko vastaus

Pitääkö muikut huuhdella?

Muikun perkaus – Kalaneuvokselta saat muikut kätevästi valmiiksi perattuna, mutta muikut voit perata itsekin. Muikun perkaus on helppoa ja se onnistuu jopa käsin. Kalalta irrotetaan pää taittamalla se niskasta alaspäin etusormen ja peukalon välissä ja vetämällä sitten sisälmykset ulos.

Ravintosisältö / Näringsvärde	100 g
energia / energi	463 kJ
	111 kcal
rasva / fett	3,9 g
josta tyydyttyneitä / varav mättat	0,9 g
hiilihydraatit / kolhydrater	0 g
josta sokereita / varav sockerarter	0 g
proteiini / protein	18,7 g
suola / salt	0,01 g

Perattu muikku | Tuoreet kalat – Kalaneuvos
Näytä koko vastaus

Mihin kaloihin muikku kuuluu?

Tämä artikkeli käsittelee kalalajia. Sanan muista merkityksistä katso Muikku (täsmennyssivu),

Muikku
Muikku
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen
Suomessa:	Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka:	Luukalat Osteichthyes
Luokka:	Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka:	Neopterygii
Lahko:	Lohikalat Salmoniformes
Heimo:	Lohet Salmonidae
Suku:	Coregonus
Laji:	albula
Kaksiosainen nimi
Coregonus albula ( Linnaeus, 1758)
Katso myös
Muikku Wikispeciesissä Muikku Commonsissa

Muikku ( Coregonus albula ) on siikojen sukuun ( Coregonus ) kuuluva 5–20 senttimetriä pitkä lohikala, joka elää parvina Euroopan pohjoisosan järvissä ja Itämeren vähäsuolaisissa reunaosissa. Muikku on Suomen sisävesien ammattikalastajien tärkein saaliskala. Muikkua pyydystetään troolilla, nuotalla, rysällä ja pienisilmäisellä muikkuverkolla,
Näytä koko vastaus

Missä muikku talvella?

Talvesta syksyyn – Muikun syönnösalueet sekä pyyntisyvyys vaihtelevat eri vuoden aikoina. Muikkuja voi pyytää myös jään alta. Talviverkot lasketaan alkutalvesta pintaan aivan jään alle, kiristettynä päätypainoilla pitkään avantoväliin. Muikkuverkot koetaan talvella vähintään joka toinen päivä.

Irkkaissa vesissä muikut painuvat kevään lumettomilla jäillä syvänteisiin, noin 20 metrin syvyyteen, mistä niitä saa hyvin pohjaverkoilla. Keväällä, jäiden lähdettyä muikut ovat nälkäisiä ja syönnöstävät lämpenevästä pintavedestä jopa keskipäivällä. Parhaita paikkoja ovat syvännealueiden läheisyydessä olevat ensiksi lämpenevät suojaisat ja matalammat sekä lahtialueet, minne muikut kerääntyvät syönnökselle.

Järvissä missä on runsaasti särkikaloja ja pikkuahvenia, rajautuu pintapyynti vesien lämmettyä yli 10 asteen yleensä yön pimeimpään hetkeen. Kesällä kun vedet ovat lämmenneet ja pintaan on kerrostunut lämmintä vettä, verkoilla pyydettävät kookkaammat muikut oleskelevat syvännealueiden harppauskerroksessa.

• Esän lämpötiloista ja vesistön koosta riippuen sisävesien harppauskerros on yleensä 5-15 metrin syvyydessä.
• Loppukesästä harppauskerros siirtyy syvempään.
• Elokuun lopulla muikkuverkot pitää laskea noin 10 metriä syvempään kuin juhannuksen aikaan.
• Irkasvetisissä järvissä muikut oleskelevat päivällä useita metrejä syvemmässä kuin yöllä.

Lämpiminä kesinä elokuussa muikkuja saa hyvin myös päivällä pohjasta, 15-20 m syvyydestä. Pohjapyynnissä sokkeliverkko on erinomainen välttämään kiiski- ja muuta pohjan pikkukalasaalista. Kesällä muikkuverkot lasketaan kannatukselle, verkkojadan päistä tukevasti ankkuroiden ja vähintään 10 litran päätykellukkein.

Välille laitetaan riittävästi kannatuskohoja, vähintään litra/verkko ja puolen verkon välein. Kannatuskohoissa käytetään solmutonta narua ja sopiva syvyys säädetään kiertämällä narua kohon ympärille. Tällöin vältytään narun sotkeutumiselta ja pintaveden salakka- tai ahvensaaliilta. Voimakas tuuli sekoittaa lämmintä pintavettä syvemmälle ja muuttaa muikun oleskelusyvyyttä syvemmäksi.

Kesän lämpimän veden aikaan muikkuverkot on koettavat vähintään puolen vuorokauden välein, etteivät muikut kuole ja pehmene verkkoon. Jos verkoista tulee sivusaaliina pieniä kuhia tai ahvenia, verkot pitää laskea muutamaa metriä syvemmälle kylmempään veteen.

1. Muikun kutusyvyys ja -aika vaihtelevat eri järvissä.
2. Muikut kutevat parvissa loivien selkä- ja rantamatalien rinteissä yleensä lokakuun puolivälin jälkeen, veden jäähdyttyä noin viiteen asteeseen.
3. Poikkeuksena Pohjois-Karjalassa tavataan muutamista järvistä myös talvikutuista muikkukantaa, joka kutee vasta jääpeitteen alle.

Mätimuikut jäävät lihavampina hieman harvempiin verkkoihin kuin koiraat. Rehevissä järvissä pohjaverkoilla tapahtuvaa kutupyyntiä haittaavat runsaat kiiski-, särki- tai ahvenkannat. Näillä vesillä toimivat hyvin sokkeliverkot, joissa alaosa on harvempaa verkkoa tai verkot on kohotettava kannatukselle hieman pohjan yläpuolelle.
Näytä koko vastaus

Kauanko muikkuja pitää paistaa?

Valmistusohje – n.500g perattuja muikkuja (n.600g perkaamattomia) 1 dl ruisjauhoja 0,5 dl korppujauhoja 1 tl suolaa tai maun mukaan (valkopippuria) voita ja rypsiöljyä paistamiseen

1. 1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Pyörittele muikut jauhoseoksessa. Tämä on helppo tehdä kulhossa.
   2. Kuumenna pannussa nokare voita ja tilkka öljyä.
   3. Paista muikut muutamassa erässä kullan ruskeiksi, pari minuuttia kummaltakin puolelta.
   4. Paistetut muikut ovat parhaimmillaan juuri paistettuina. Tarjoile siis heti esimerkiksi perunamuusin ja tartarkastikkeen kanssa.

Testattu Marttakeittiössä Viikon ruokalista, ajankohtaiset vinkit ja paljon muuta – Martat-mobiilisovellus
Näytä koko vastaus

Miten savustaa Sähkösavustimella?

Laita savustimen pohjalle purupelti ja ritilän alle tuleva rasvapelti. Sulje kansi ja työnnä pistoke pistorasiaan. Savustin käynnistyy automaattisesti. Anna savustimen kuumentua 10 minuuttia ja päästä ensimmäiset savut ulos ennen kuin aloitat varsinaisen savustuksen.
Näytä koko vastaus

Onko muikku terveellistä?

Tutkijat ylistävät yllättävää suomalaiskalaa superruokana: “Erinomaista ravintoa” Shutterstock Julkaistu 29.04.2015 12:13 Tutkijat ovat havainneet, että muikkua voidaan sen rasvahappokoostumuksen vuoksi pitää superruokana. Suomalaiskalojen joukosta muikku kerää huomiota rasvahappokoostumuksensa vuoksi, ja tutkijat ovat nimenneet suomalaisvesistöistä tutun kalan superfoodiksi.

Muikku kerryttää hyvin ravinnosta peräisin olevia rasvahappoja, erityisesti DHA:ta, jonka osuus on muikussa 20–40 prosenttia kaikista rasvahapoista. Tämä tekee siitä rasvahappokoostumukseltaan erinomaista ravintoa ihmisille. Voidaan puhua oikeasta superfoodista, toteaa dosentti Paula Kankaala Itä-Suomen yliopistosta.

Muikun erinomaisuus omega3-rasvahapon lähteenä johtuu siitä, että se syö kasviplanktonia ja pystyy hyödyntämään planktonin sisältämät rasvahapot hyvin. Esimerkiksi petokaloissa ei ole yhtä paljon terveellisiä rasvahappoja. – Levät ja kasviplankton tuottavat terveelliset rasvahapot kaloihin.
Näytä koko vastaus

Paljonko muikkuja per henkilö?

Kalaa pääruualle – Kun kalasta tehdään pääruoka, joka on aterian ainut ruoka, on filekalan sopiva määrä annosta kohden on noin 150 g. Jos pääruokana tarjoillaan kokonaista kalaa, sitä on hyvä varata 250 g syöjää kohden. Riittävä määrä savukalaa pääruualla on 150-200 g.
Näytä koko vastaus

Onko muikkuja meressä?

Muikku on lohikala, joka elää järvissä. Maiva eli merimuikku on Pohjanlahden ja Suomenlahden murtovesissä elävä muikun muoto.
Näytä koko vastaus

Voiko Nenäkannuun laittaa Jodioitua suolaa?

Sarvikuono nenänhuuhtelukannu, käyttö – Voit käyttää Sarvikuonoa päivittäin. Jonain tiettynä ajanjaksona, jos ilmassa on paljon siitepölyä, jos olet vilustunut tai poskiontelotulehduksen ikana voi huuhtelun tehdä kahdesta neljäänkin kertaan päivässä. Yleisen hyvinvoinnin tukena ja monien vaivojen ennaltaehkäisyksi riittää huuhtelu kerran päivässä.

Nenän huuhtelemiseen käytetään kädenlämpöistä suolavettä (vahvuus noin 0,9% vastaa kehon suolapitoisuutta) Nenäkannuun laitetaan suolaa 2,7 grammaa (2,3 ml). Pakkaus sisältää mittalusikan. Suolana käytetään hienokiteistä merisuolaa. Lisättyä jodia tai vähennetysti natriumia sisältävät suolat ja “erikoissuolat” (kuten Pansuola, mineraalisuola, Seltin jne.) eivät sovi nenänhuuhteluun. Suolavedellä täytetyn nenäkannun nokka asetetaan toista sierainta vasten Päätä kallistetaan siten että vesi virtaa sierainten läpi ja tulee toisesta sieraimesta ulos. Hengitys tapahtuu huuhtelun aikana suun kautta

Värivaihtoehdot: sininen, punainen, vihreä ja oranssi Valmistaja/markkinoija: Vasistha Lisätietoa: www.sarvikuono.fi Käyttöohje
Näytä koko vastaus

Miksi suolavesi ei jäädy?

Miksi merivesi on suolaista? Suolaa on kulkeutunut meriin Maan historian aikana hitaasti jokia pitkin. Suolaa vapautuu kallioista, kun kallio rapautuu eli murenee vähitellen. Rapautumisessa kiviaineksesta irtoaa ioneja, esimerkiksi natrium- ja kloori-ioneja, jotka yhdessä muodostavat ruokasuolaa.

Maapallolla on ollut jo melko pian sen muodostumisen jälkeen valtavia järviä meteoriittikraattereissa ja muissa altaissa. Ensimmäiset meret muodostuivat kuitenkin sadevedestä, joka on suolatonta. Meriveden suolapitoisuus kasvoi hitaasti ajan mittaan. Nykyisin merivesi sisältää keskimäärin 3,5 prosenttia suolaa.

Tässä katsaus maailman suolaisimpiin vesialueisiin.

40 prosentti suolaa – Don Juan-järvi, Antarktis 35 prosentti suolaa – Garabogazköl lahti, Turkmenistan, Keski-Asia 34,8 prosentti suolaa – Assaljärvi, Djibouti, Østafrika 33,7 prosentti suolaa – Kuollutmeri, Israel ja Jordania 27 prosentti suolaa – Iso Suolajärvi, Yhdysvallat

Assalin suolajärvi sijaitsee Djiboutissa Itä-Afrikassa. Sen suolapitoisuus on 34,8 prosenttia. Suurin osa maailman vedestä on suolaista vettä ja murtovettä. Vain kolme prosenttia vedestä on makeaa vettä. Makean veden suolapitoisuus on vähemmän kuin 0,05 prosenttia. Kun makea vesi virtaa meriin ja sekoittuu meriveteen, syntyy murtovettä. Meriveden korkean suolapitoisuuden vuoksi sen juominen voi olla vaarallista. Merivedessä suolaa on 3,5 prosenttia tai 35 000 ppm (parts per million). Suolapitoisuus on niin korkea, että merivesi ei sovellu juomavedeksi.

Juomaveden suolapitoisuus on korkeintaan 500 ppm. Sitä korkeampi pitoisuus kuivattaa elimistön.97 prosenttia maapallon vedestä on merissä, joten sitä ei suolapitoisuuden vuoksi voi juoda. Erittäin lämpimillä alueilla, kuten Australiassa ja Arabian niemimaalla, merivedestä poistetaan suolaa. Prosessi vaatii kuitenkin paljon energiaa, ja suolanpoiston jälkeen vedestä puuttuu mineraaleja.

Vesi jäätyy 0 asteessa. Suolainen vesi sen sijaan jäättyy vasta, kun lämpötila on –2. Suola laskee veden jäätymispistettä, sillä suolaisessa vedessä vesimolekyylien on vaikeampaa muodostaa jääkiteitä. Siksi suolaa käytetään talvisin liukkauden estämiseen teillä.
Näytä koko vastaus

Voiko suolaliuosta tehdä itse?

Tays / sädehoito Potilasohje 65.00.29 Keittosuola rauhoittaa sädehoidosta ärtynyttä ihoa, koska se sisältää samoja suoloja kuin iho ja korjaa ihon nestetasapainoa sekä vähentää ihon kirvelyä, turvotusta ja kutinaa. Keittosuolaliuoksen voi valmistaa itse: Lisää yhteen litraan kiehuvaa vettä yksi ruokalusikallinen tavallista ruokasuolaa tai merisuolaa.

1. Annoksen voi puolittaa: ½ litraa vettä ja ½ ruokalusikallista suolaa.
2. Jäähdytä vesi ja säilytä valmis liuos jääkaapissa.
3. Ostuta pehmeä kangas, esimerkiksi pala puhdasta vanhaa lakanaa tai t-paitaa, liuoksella märäksi.
4. Aseta kangas hoidettavalle ihoalueelle ja anna sen olla siinä noin 15 minuuttia.
5. Tee tämä kaksi kertaa vuorokaudessa.

Anna ihon kuivua kosteiden taitosten jälkeen rauhassa, ja levitä sen jälkeen ehjälle iholle perusvoidetta. Hoitoa voi jatkaa niin kauan kuin on tarpeellista. Jos keittosuolaliuosta ei halua valmistaa itse, sitä saa apteekista. Natrium Chlorid 0,9 -liuosta on saatavilla esimerkiksi 100 millilitran pulloissa.
Näytä koko vastaus

Milloin muikku nousee pintaan?

Kesä – Vesien lämmettyä heinäkuussa, alkaa muikku kerääntyä kohti syvänteitä ja muodostaa siellä suuria parvia. Tyynenä kesäiltana voi muikkuparven löytää katseella, kun seuraa niiden pintakäyntejä. Päivisin parvia voi etsiä kaikuluotaimella. Myös kirkuva lokkiparvi paljastaa pinnan lähellä uivat parvet.

• Syvissä järvissä muikut liikkuvat päivisin välivedessä heti harppauskerroksen alla, jonne verkot voi ripustaa pitkillä kohoon kiinnitetyillä tapseilla.
• Illalla verkot lasketaan pinnan lähelle lyhyillä tapsikohoilla, sillä silloin muikut nousevat aivan pintaan syömään planktonia.
• Verkot on hyvä nostaa ylös heti aamuvarhaisella.

Lokit heräävät aamulla ja ne voivat hakea muikut verkosta jopa metrin syvyydestä. Lämpimässä muikku pilaantuu herkästi. Hyvä keino pitkittää kalojen lämpenemistä on täyttää kylmäboksi jäähileellä ennen järvelle lähtöä. Myös verkosta irrotetut kalat tulisi heitellä suoraan jääkylmään veteen.
Näytä koko vastaus

Onko muikku rasvainen kala?

1 Mikä tekee kalasta terveellistä? Kalassa on hyvälaatuista proteiinia ja hyvää rasvaa. Rasva on pehmeää ja pitää osaltaan huolta elimistömme kolesteroliarvoista, verensokerista ja verenpaineesta. Lisäksi kalassa näyttää olevan joitakin hyvää tekeviä bioaktiivisia yhdisteitä, joita ei vielä tunneta tarkemmin.

• Proteiini, rasva ja nämä yhdisteet tekevät sen, että kala on terveydelle hyödyllistä syötävää.
• Siksi kannattaa suosia kalaa kuin kalaa, myös vähärasvaista.
• Ala on lisäksi auringonvalon ohella tärkeimpiä D-vitamiinin lähteitä.2 Mitkä kalat ovat runsasrasvaisia ja mitkä vähärasvaisia? Rasvaisessa kalassa, kuten lohessa, muikussa ja lahnassa on rasvaa vähintään 7 prosenttia.

Vähärasvaisia kaloja ovat esimerkiksi tonnikala, seiti ja turska sekä järvien petokalat hauki, ahven ja kuha. Rasvaisesta kalasta saa hyvää rasvaa, joka suojaa verisuonia ja sydäntä. Vähä­rasvaisesta kalasta taas saa arvokasta proteiinia. Pitää muistaa, että rasvaisesta kalasta saa myös enemmän energiaa kuin vähärasvaisesta.

Esimerkiksi 100 grammassa lohta on 530 kilokaloria ja vastaavassa palassa haukea 350 kilokaloria.3 Onko purkki- tai eineskala hyvä vaihtoehto? Einekset ja säilykkeet ovat hyviä, jos ei osaa valmistaa kalaa tai tuntuu, että sitä on hankala laittaa. Jos veren triglyseridipitoisuus on liian korkea, on hyödyllistä syödä kalaa jopa kolme kertaa viikossa.

Silloin kannattaa ostaa esimerkiksi lohta tai makrillia purkissa ja laittaa sitä leivän päälle. Opiskelijoiden suosikki tonnikala on toki tyhjää parempi, mutta heillekin suosittelisin runsasrasvaisempia kalalajeja kaupan hyllyiltä. Ne eivät ole kovin paljon tonnikalapurkkia kalliimpia mutta sisältävät huomattavasti enemmän hyödyllisiä rasvahappoja.

Purkkikalana saa myös taimenta, muikkua tai ahventa. Vakuumipakatuissa eineskaloissa voi olla ruokamyrkytystä aiheuttavaa listeriabakteeria. Terveelle ihmiselle siitä ei ole vaaraa, mutta raskaana olevien ja niiden, joiden vastustuskyky on alentunut, pitää välttää vakuumissa myytäviä kalaeineksiä. Listeria voi olla sikiölle vaarallinen.

Vakuumipakattujen kalojen ongelmana on myös runsas suolaisuus, ja usein tuotteet on myös savustettu.4 Millä tavoin kala olisi parasta valmistaa? Arkiruoka olisi hyvä valmistaa mahdollisimman vähällä rasvalla, olipa se kalaa tai muuta. Uunissa ja liedellä hauduttaminen ovat sydänystävällisiä valmistustapoja.

Jos kalan haluaa paistaa, pannuun kannattaa lorauttaa juoksevaa rasvaa, kuten rypsi- tai oliiviöljyä. Pullomargariinit, jotka ovat juoksevaa rasvaa, antavat tutumpaa makua ja paistopintaa kalalle, mutta ovat voita parempi vaihtoehto. Vähiten suositeltava vaihtoehto on voissa paistettu ja hyvin tummaksi käristetty kala.

Kova rasva kertyy verisuoniin ja edesauttaa huonon kolesterolin, verensokerin, verenpaineen ja tulehdustekijöiden nousua. Tummaksi paahdettu kala sisältää syöpävaarallisia PAH-yhdisteitä. Savukaan ei ole elimistölle hyväksi, joten on viisasta nauttia savukalaa vain harvinaisena herkkuna.

• Annattaa myös muistaa, että kaupan pakatut savukalaeinekset ovat savustustuotteita.
• Suosituksia savukalan syömisestä ei ole, eikä muutamasta savukala-ateriasta ole mitään vaaraa.5 Jos kala ei maistu tai sovi, saanko hyvät rasvahapot jostain muualta? Kalan hyvistä rasvahapoista osa on niin sanottuja omega-kolmosia.

Niitä saadaan yhtä lailla kasvikunnan tuotteista, etenkin rypsi-, pellava- ja camelinaöljyistä, sekä margariineista, esimerkiksi tummansinisestä Keijusta. Kalaöljykapselibisnes yrittää markkinoida tuotteitaan väittämällä, ettei kasvikunnan hyvillä rasvahapoilla voisi korvata kalan rasvaa.
Näytä koko vastaus

Voiko muikun syödä Perkaamatta?

Paistetut muikut ohje –

1. Käytä valmiiksi perattuja muikkuja tai perkaa kokonaiset muikut puhkomalla tai puhdista ne leikkaamalla keittösaksilla.
2. Mausta jauhot suolalla ja pyöräytä muikut jauhoissa.
3. Ravista ylimääräiset jauhot pois. Kuumenna rasvat pannulla ja paista siinä muikkuja pari minuuttia molemmin puolin, muikkujen koosta riippuen.
4. Hienonna muikkujen päälle tilliä ja purista sitruunasta mehu, tai valmista kermaviilikastike dipiksi.

Takaisin resepteihin Tulosta sivu
Näytä koko vastaus

Mikä on sopiva määrä suolaa?

Suolan saantisuositus ja lähteet – Aikuisella suolan eli natriumkloridin saantisuositus on enintään 5 grammaa (vajaa 1 tl) päivässä. Lapsilla suositus on alle 3 grammaa päivässä. Alle 1-vuotiaan ruokaan ei suositella lisättävän lainkaan suolaa, suolapitoisia elintarvikkeita tai mausteita.

lämpimät eli pääruoat leipä ja muut viljavalmisteet lihavalmisteet (makkarat, leikkeleet) juustot mausteseokset runsassuolaiset naposteltavat.

Suomalaisten suolan saanti on suosituksiin nähden liian suurta. Miehet saavat päivässä noin 10 grammaa ja naiset noin 7 grammaa (THL, 2017).
Näytä koko vastaus

Mikä määrä on paljon suolaa?

Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta aikuisesta (18-74-vuotiaat), miehistä lähes jokainen, saa suolaa (natriumkloridia) suositukseen verrattuna liikaa. Miesten suolan saanti on keskimäärin 9,5 g/vrk ja naisten 6,9 g/vrk. Suolan saantisuositus on alle 5 g/vrk (= teelusikallinen).

Vähimmäissaantisuositukseen, 1,5 g/vrk, verrattuna suolan saanti ylittää moninkertaisesti fysiologisen suolan (natriumin) tarpeen ( FinRavinto 2017, Suola Luku 6.5.1). Suolan saannin vähentäminen elintarvikkeista oli neljä vuosikymmentä jatkunut menestystarina maassamme. Väestön suolan saanti pieneni reilulla kolmanneksella verrattuna 1970-luvun tilanteeseen.

Suotuisa kehitys on kuitenkin pysähtynyt 2010-luvulla. Suolan käytön vähentäminen ammattikeittiöissä, elintarviketeollisuudessa ja kotitalouksissa on edelleen tärkeää.
Näytä koko vastaus

Paljonko suolaa leivässä?

Voimakassuolaisuuden raja 1,2 % – Suolalla on paljon vakavia terveyshaittoja ja se vaikuttaa elimistössä pikkuhiljaa. Erityisen haitallista suola on sydämelle. Verenpaine nousee liiallisen suolan käytön myötä vähitellen. Suola voi liittyä myös osteoporoosiin ja mahasyöpään.

• Lisäksi suola turvottaa.
• Mikäli suolaa on leivässä vähemmän kuin 0,9 prosenttia, saa pakkauksessa olla maininta “vähemmän suolaa”.
• Jos leivän suolapitoisuus on yli 1,2 prosenttia, pitää pakkauksessa olla maininta “voimakassuolainen”.
• Uidun lähteeksi leivän saa ilmoittaa, jos kuitua on 3 g/100 g.
• Runsaskuituisuuden raja on 6 g/100 g.

Ruisleivän viljasta pitää olla ruista vähintään puolet; samoin tulee täysjyväleivän täysjyväpitoisuudenkin olla vähintään 50 prosenttia. Yle Teksti-TV Lähteet: Kuluttaja-lehti 3/2012, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Julkaistu: 18.04.2012
Näytä koko vastaus

Paljonko suolaa saa syödä päivässä?

Suolan suositeltu vuorokausiannos ylittyy hyvin helposti. Hyviä keinoja suolan vähentämiseen on onneksi olemassa. – TOTTA : Pieni määrä suolaa on ihmiselle välttämätön. Pitää paikkansa, että ihmisen elimistö tarvitsee hieman natriumkloridia eli suolaa esimerkiksi nestetasapainon ylläpitämiseen.

1. Aikoinaan korkeaa verenpainetta hoidettiin täysin suolattoman dieetin avulla, koska tehokkaita verenpainelääkkeitä ei vielä ollut kehitetty.
2. Tällöin havaittiin, että pieni määrä suolaa on tarpeen.
3. Ihmisen tarvitsema suola-annos on kuitenkin erittäin niukka: aikuisilla vain reilu gramma päivässä.
4. Tämä määrä täyttyy jo yhdestä leikkeleellä ja juustolla päällystetystä leipäsiivusta.

TOTTA: Lähes jokainen suomalainen saa ruuasta liikaa suolaa. Suositeltu vuorokauden enimmäisannos on paljon suurempi kuin ihmisen tarvitsema suolamäärä. Suositusten mukaan aikuisten tulisi saada suolaa korkeintaan viisi ja lasten enintään kolme grammaa päivässä.

1. Silti suomalaiset miehet kuluttavat suolaa keskimäärin 10 grammaa ja naiset 7,5 grammaa päivässä.
2. TARUA: Jos ruokavalio on muutoin kunnossa, suolankäyttöön ei tarvitse kiinnittää huomiota.
3. Ovan rasvan rajoittaminen sekä kasvisten ja kokojyvätuotteiden suosiminen kuuluvat olennaisesti terveelliseen ruokavalioon.

Yhtä tärkeää on kuitenkin tarkkailla omaa suolansaantia. Erityisesti kaikkien korkeaan verenpaineeseen taipuvaisten kannattaa kiinnittää huomiota ravinnon suolamääriin. TARUA: Suolan vaaroja on liioiteltu. Viime vuosina julkisuudessa on näkynyt väitteitä, ettei suola olisikaan erityisen haitallista.

Osa kirjoituksista on jopa saatu näyttämään vakavasti otettavilta tutkimuksilta. Todellisuudessa tiedeyhteisössä vallitsee edelleen hyvin laaja yksimielisyys siitä, että liika suolansaanti on terveydelle haitaksi. Osittain uusissa kohuväitteissä lienee kyse laajemmasta trendistä kyseenalaistaa kaikki viralliset ravitsemussuositukset.

Toisaalta taustalla voi olla taloudellisia intressejä: runsas suolankäyttö palvelee sekä elintarvike- että juomateollisuutta. OSITTAIN TOTTA: Liika suola rasittaa ennen kaikkea aivojen terveyttä. Liiallisen suolankäytön ehdottomasti vakavin seuraus on verenpaineen nouseminen, ja korkea verenpaine puolestaan on aivoverenkiertohäiriöiden merkittävin riskitekijä.

• Aivojen lisäksi liika suola rasittaa esimerkiksi sydäntä ja munuaisia.
• OSITTAIN TOTTA: Korkean verenpaineen saaminen kuriin vaatii aina huomion kiinnittämistä suolaan.
• Vaikka nykyään on tarjolla tehokkaita verenpainelääkkeitä, jokaisen korkeasta verenpaineesta kärsivän kannattaa ehdottomasti vähentää suolansaantiaan.

Lisäksi suola heikentää tiettyjen verenpainelääkkeiden tehoa. OSITTAIN TOTTA: Omaa suolan kulutusta on vaikea tarkkailla ja rajoittaa. Päivittäisten suolamäärien seuraaminen on sitä helpompaa, mitä enemmän kokkaa itse. Einesten ja ravintola-annosten suolaisuuden arvioiminen on hankalampaa.

• Hyvä keino on ravintolassa pyytää, että omaan annokseen laitetaan tavallista vähemmän suolaa.
• Suurtalouskeittiöt sen sijaan noudattavat tarkkoja valmistusohjeita, joten niiden tarjoama ruoka ei yleensä ole erityisen suolaista.
• TARUA: Vähäsuolainen ruoka on mautonta.
• Ihmisen makuaisti turtuu suolaisuuteen.

Kuitenkin samalla tavoin itsensä voi opettaa pois runsaasta suolasta. Yrttien ja muiden mausteiden luova käyttö vähentää tarvetta lisätä ruokaan ylen määrin suolaa. TARUA: Suosituksiin pääsemiseksi riittää, kun vain vältän ylimääräisen pöytäsuolan ripottelua.

• Vuorokauden suositeltu annos ylittyy helposti jo niin sanotusta piilosuolasta: leivän, lihatuotteiden, juustojen, einesten ja erilaisten naposteltavien sisältämästä suolasta.
• Turhasta pöytä- tai sormisuolasta luopumisen lisäksi kannattaa siis kiinnittää huomiota eri elintarvikkeiden suolapitoisuuksiin.

TARUA: Trendikkäät puhdistamattomat suolat ovat terveellisempiä kuin tavallinen ruokasuola. Erilaiset vuori-, ruusu- ynnä muut erikoissuolat sisältävät täysin samaa natriumkloridia kuin tuttu ruokasuola. Vaikutus esimerkiksi verenpaineeseen on siis aivan yhtä haitallinen kuin perussuolassa.

1. Puhdistamattoman suolan väri tulee lähinnä erilaisista kuona-aineista.
2. TARUA: Pansuola oli ohimenevä villitys.
3. Pansuolan käyttäminen ruuanlaitossa on yksi hyvä keino päästä suositeltuun suolamäärään.
4. Pansuola sisältää natriumkloridia noin puolet vähemmän kuin tavallinen ruoka- tai merisuola.
5. OSITTAIN TOTTA: Elintarviketeollisuus ei ole ottanut suolan vähentämistä riittävästi asiakseen.

Esimerkiksi Sydänmerkki-tuotteiden lisääntyminen kertoo, että osa elintarvikevalmistajista pyrkii aktiivisesti kehittämään entistä vähäsuolaisempia tuotteita. Monissa tuoteryhmissä on jo tarjolla vähemmän suolaa sisältäviä vaihtoehtoja. Sen sijaan viime vuosien tohina lisäaineista on vienyt huomiota hieman väärään suuntaan.

• Uluttajia miellyttääkseen teollisuus pyrkii vähentämään vaikkapa täysin turvallisiksi havaittujen säilöntäaineiden tai aromivahventeiden käyttöä ja saattaa vastaavasti lisätä suolamääriä.
• Todellisuudessa suola on ruuan ehdottomasti haitallisin lisäaine.
• Asiantuntijana on toiminut professori Timo Strandberg, Helsingin ja Oulun yliopistot sekä Hyks.

Teksti: Mari Vehmanen Kuva: Shutterstock
Näytä koko vastaus