Kokonainen Siika Uunissa Resepti? - 2023, Herkullisia reseptejä

Onko siika hyvä ruokakala?

Kuha on loistava ruokakala – Ruokakalana kuha hipoo täydellisyyttä. Sen vaalea liha on mietoa, mutta maukasta. Kuhan ruodot ovat suuria ja siksi ne on myös helppo poistaa. Kotimaisista sisävesistä pyydetty kuha on myös ekologinen valinta ja merkitty WWF:n kalaoppaassa vihreällä värillä eli se lukeutuu suositeltavien kalalajien joukkoon.

Sen sijaan Saaristo- ja Selkämereltä sekä Viron, Latvian ja Liettuan sisävesistä pyydettyä kuhaa kannattaa ostaa harkiten. Kuha on sisävesien petokala ja siksi siinä voi olla lapamadon eli leveän heisimadon toukkia. Toukat tuhoutuvat kuitenkin oikealla käsittelyllä. Kunnon kypsennys, lämminsavustus tai vuorokausi pakastimessa -20 asteessa tuhoaa toukat.

Eli jos haluat käyttää kuhaa raakana tai graavattuna, kala on aina ensin pakastettava. Kuhaa voi ostaa kaupasta fileinä tai kokonaisena. Monen mielestä kuha on parhaimmillaan painaessaan vajaasta kilosta suunnilleen puoleentoista kiloon. Kuhan oma hieno aromi pääsee parhaiten esille, kun kuhafileet paistaa hyvin pannulla sellaisenaan tai leivitettyinä.
Näytä koko vastaus

Pitääkö siika Suomustaa?

Siian suomustaminen – Huom! Tämä suomusmenetelmä sopii myös seuraaville kaloille: harjus, särki, säyne, turpa, vimpa, sorva ja toutain. Mikäli suojaavaa suomupeitettä tarvitaan valmistusmenetelmän vuoksi pitämään esimerkiksi savustettavan siian mehukkuus tallella, kalaa ei kannata suomustaa.
Näytä koko vastaus

Kauanko siikaa paistetaan?

Rapsakaksi paistettu siika by 18 maaliskuun, 2014 28 toukokuun, 2022 3671 Laita jakoon This post is also available in: Valkoiseen arvokalaan, kuten siika, kannattaa jättää nahka paistettaessa. Se pitää lihan mehukkaana, ja on rapeana sekä hyvin maustettuna todella hyvän makuinen. Lisukevinkki: Siian kaveriksi sopii sitruunavoissa paistettu lämmin salaatti fenkolista ja porkkanasta.

2 siikafilettä a noin 300g (suomustettuna tottakai) 1 tl merisuolaa 0,5 tl sokeria 0,5 tl valkopippuria 0,5 tl kuivaa tilliä 1 tl voita 1 tl ruokaöljyä

Huuhtele siikafileet ja laita talouspaperin päälle kuivumaan. Jauha mausteet morttelissa hyvin hienoksi seokseksi. Jos ei ole morttelia, niin sekoita kupissa. Mausta siikafileet kauttaaltaan ja leikkaa keskeltä kahtia – eli nyt on neljä palaa paistettavana. Voit tehdä myös kapeampia soiroja, kuten kuvassa. Ota paksupohjainen pannu. Hyvälaatuinen pinnoitettu pannu on kalalle helpoin. Pannuun reipas lämpö ja siihen pikkaisen voita ja öljyä. Tasoita paperilla. Voita ei saa olla liikaa. Siikafilee on tarkoitus paistaa rapsakaksi eikä keittää. Aseta fileet pannulle nahkapuoli alaspäin. Parin minuutin paisto, voit kurkata välillä, että nahka on nätin ruskea ja rapea. Käännä filee nahkapuoli ylöspäin, 30 sekunnin paisto ja siitä nopeasti lautaselle. Nosta paistettu siika nahkapuoli ylöspäin annoksen päälle. Tarjoa heti, kun kuori on vielä rapea.

Onko sinulla resepti? Jaa se maailmalle! Erityisesti ravintoloiden ja bloggareiden kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus. Lue lisää. Last Updated on 28 toukokuun, 2022 by This post is also available in: Laita jakoon : Rapsakaksi paistettu siika
Näytä koko vastaus

Onko siika terveellistä?

Terveysvaikutukset – Siika kuuluu lohikaloihin ja niille tyypillisesti on myös rasvainen kala. Siian sisältämä rasva on hyvää, pehmeää rasvaa. Rasvaisuuden ansiosta se sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, jotka ovat hyväksi sydämen ja verisuonten terveydelle. Muiden kalojen tapaan se sisältää runsaasti myös D-vitamiinia sekä kivennäisaineita.
Näytä koko vastaus

Missä siika viihtyy talvella?

Pilkkimällä voit pyydystää lukuisia kalalajeja. Eri kalalajit vaativat hiukan eri pilkintätapoja. Myös lajien olinpaikat eroavat toisistaan. Kohdistamalla pilkintä tiettyyn lajiin nousee todennäköisyys saaliin saamiseen. Sivusaaliit eivät ole mitenkään harvinaisia, sillä esimerkiksi ahvenpilkkijän saaliiksi jää usein myös särki ja hauki.

Ahven Ahven on suosituin pilkkikalamme. Ahventa kannattaa etsiä rannan tai kaislikon tuntumasta sekä vedenalaisten kivikkojen reunamilta. Mikäli ahvenia on paikalla, niin ne ottavat yleensä nopeasti pilkkiin. Vaihda reikää muutaman minuutin välien kunnes löydät syövän ahvenparven. Hyvän ahvensaaliin salaisuus on aktiivinen ja ahkera kairaaminen.

Pilkkijän tulee löytää kalat. Ahven. Kuva: Juha Ojaharju Ahven on parvikala, eli jos pilkkiin haksahtaa raitapaita, on hyvin todennäköistä, että reiän alla on lisää. Pitää toimia ripeästi. Kun ensimmäinen kala on repussa, pitää pilkin olla jo uudestaan matkalla kohti pohjaa. Tukeva ote pilkkivavasta ja pilkintä jatkuu.

Pari pientä nykytystä, ja mikäli paikalla on lisää ahvenia, käy seuraava yleensä miltei heti koukkuun kiinni.
Jos syönti tyrehtyy, niin tee lähistölle lisää reikiä.
Ahven ottaa monenlaisiin pilkkeihin.
Sille kelpaa niin mormyska ja pystypilkki kuin tasapainopilkkikin.
Syötiksi kelpaavat kärpäsentoukka, mato, surviaissääskentoukka sekä juuri tapetusta ahvenesta otettu silmä.

Särki Yleisin särjensukuisista kaloista on tavanomainen punasilmäinen särki. Punaiset silmät ja oranssit evät ovat hyviä tunnusmerkkejä. Särki elää parvessa ja sen kannat ovat viime vuosina runsastuneet. Ei ole ollenkaan tavatonta, että ahventa etsivä pilkkijä löytääkin ison parven hopeakylkisiä särkiä. Särki. Kuva: Juha Ojaharju Särkikaloja voi ahvenpilkinnän tyyliin lähteä etsimään kairaten, mutta on olemassa muitakin keinoja. Särkikalat ovat persoja ruokinnalle. Kaloja voi houkutella mäskillä, johon on lisätty esimerkiksi kärpäsentoukkia. Mäskin tehtävä on houkutella kalat paikalle.

Mäskin teko on helppoa ja hauskaa puuhaa koko perheelle. Mäskin tekemisestä on näillä sivuilla ohjeet erikseen. Mäskin voi laittaa valmiiksi kairattuihin reikiin jo edellisenä päivänä tai vasta kalastuksen yhteydessä. Mäskistä puristetaan sopivan pieniä palloja, jotka pudotetaan valmiiksi tehtyyn reikään.

Ketjukoukulla varustetut pystypilkit sekä pienet mormyskat, joko pystypilkin alla tai suoraan siimaan kiinnitettynä ovat parhaita särkipilkkejä. Syötiksi kelpaa kärpäsentoukka, madonpätkä tai surviainen. Kuha Kuha on ahvenen serkku ja se on raitapaidan tapaan niin kutsuttu lämpimän veden kala. Kuha. Kuva: Juha Ojaharju Kuha mielletään monesti araksi ja se saattaa jäädä tutkimaan kalastajan pilkkiä ennen kuin päättää siihen ottaa. Kuhapilkintä vaatii harrastajaltaan enemmän kärsivällisyyttä kuin ahvenpilkintä. Kuhaa pilkkiessä saa pilkin liikkeet olla rauhallisempia ja tauot vetojen välissä pidemmät.

Kuhalle voi tarjota sekä pystypilkkejä, että tasapainoja. Jopa kesäinen lusikkauistin kelpaa pilkiksi. Pilkkien koukut saavat olla hiukan isompia kuin ahvenpilkinnässä. Nro 6-8 terävä kolmihaarakoukku on sopiva. Syötiksi kelpaavat kärpäsentoukat, ahvenen silmät sekä pienehköt kalanpalat. Kirjolohi Kirjolohi ei kuulu Suomen alkuperäisiin kalalajeihin, vaan on Pohjois-Amerikasta tuotu kala.

Kirjolohta istutetaan joihinkin koskiin ja järviin. Järvistä sitä onkin mukavaa pilkkiä. Kirjolohen tärppi saattaa olla rajukin, joten ote pilkkivavasta saa olla tiukka. Kirjolohta voi pilkkiä pienillä lusikkauistimilla, isoilla mormyskoilla, leecheillä ja tasapainoilla. Kirjolohi. Kuva: Petter Nissén Siika Siika viihtyy kylmässä vedessä. Se on parvikala ja etsii aktiivisesti ruokaa läpi talven. Siikaa pilkkiessä kannattaa olla maltillinen. Jos sattuu saamaan siian, kannattaa laittaa nopeasti pilkki takaisin avantoon. Siikaparvi liikkuu nopeasti, mutta nopealla toiminnalle voit sada saaliiksi parvesta useammankin kalan. Siika. Kuva: Jaana Vetikko Siian tärppi on yleensä varovainen tai jopa huomaamaton. Kun siika on saatu tartutettua, pitää se nostaa varovasti kohti reikää. Siian suu on erittäin pehmeä, ja siksi se repeytyy helposti. Etenkin suuret yksilöt saattavat karata viime hetkillä, jos kalastajan otteet ovat liian kovat.

Siika ottaa mielellään pieniin mormyskoihin, joten syvältä pilkkiessä kannattaa käyttää tapsipilkkiä ja matalassa voi kokeilla pelkällä morrilla. Syötiksi kelpaavat ainakin surviainen, kärpäsentoukka ja madonpala. Hauki Haukea haetaan etenkin kaislikon tai ruovikon reunoilta, isoilla pystypilkeillä tai tasapainoilla.

Siiman ja pilkin väliin kannattaa ehdottomasti sitoa peruke. Peruke, joka voi olla esimerkiksi teräs- tai titaanilangasta tehty, estää siimaa menemästä poikki joutuessaan hauen teräviin hampaisiin. Hauki. Kuva Juha Ojaharju Hauelle pitää antaa aikaa iskeä. Samalla reiällä voi viipyä ainakin 5 minuuttia, jonka jälkeen siirrytään seuraavalle. Reikiä voi kairata valmiiksi vaikka kymmenen, ja näitä voi kiertää useampaan kertaan. Hauki ottaa mieluusti suoraan pilkkiin, eikä sitä tarvitse syötittää.

Pystypilkin koukkuun voi kuitenkin pujottaa pienen kalapalan tms. Tuoksuva syötti saattaa huonona kalapäivänä toimia iskun laukaisijana. Hauen tärppi on yleensä raju ja pilkkivavasta kannattaa pitää kunnolla kiinni. Ison hauen ylös saamiseen voi mennä tovikin, ja oiva apuväline tähän on pieni nostokoukku.

Kun hauen pää on saatu reikään, pujotetaan nostokoukku varovasti hauen alaleukaan ja kala nostetaan ylös. Vapautettavat kalat nostetaan avannosta käsin. Käytä hanskaa käden suojana. Rautu Nieriä, joka tunnetaan myös nimeltä rautu, on erityisesti Ylä-Lapin saaliskala. Pilkkirautuja. Kuva: Petter Nissén Rautujärvet ovat monesti hyvin kirkkaita ja raudun pilkintää voidaan siksi harjoittaa näköpilkintänä. Rautu on kaunis kala, joka on erittäin arvostettu myös herkuttelijoiden pöydässä. Marcus Wikström, Janne Rautanen
Näytä koko vastaus

You might be interested: Mississippi Mud Cake Resepti?

Voiko siikaa syödä raakana?

Suomessa sushi on turvallista – Erikoistutkija Perttu Koski Evirasta kertoo, ettei hänen tiedossaan ole yhtään anisakis-tartuntaa Suomessa. Hän pitää sushin syöntiä Suomessa turvallisena. – Sukkulamadot aiheuttavat tartuntoja maissa, joissa syödään merikalaa raakana, eli Japanissa ja Euroopassa Espanjassa ja Hollannissa.
Näytä koko vastaus

Mihin aikaan siika syö?

Siian onginta – Pikaopas siian kalastukseen Siian onginta keväällä on todella mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Kokosimme tähän lyhyeen blogiin perusasiat siian kalastukseen liittyen. Ei ole toista yhtä rauhallista kalastusmuotoa kuin siian onginta. Siinä enimmäkseen istutaan auringon lämmittämillä rantakallioilla tai rantahiekalla ja nautitaan keväisestä, toivottavasti aurinkoisesta säästä. Siian onginnassa muutama onki asetetaan pystyyn kivenkoloihin ja koukkulitka heitetään mahdollisimman kauas.

Ja sitten odotellaan. Hyvä sää siian kalastukseen on tyyni ja lämmin. Samalla on aikaa havainnoida heräävää kevättä ja jutella onkiseuran kanssa. Mukaan voi ottaa myös kevyen onkijan tuolin, jossa on teline juomalle. Mikäs sen mukavampaa kuin nautiskella keväisessä säässä kahvia, olutta tai viiniä, oman maun mukaan.

Eväitä toki unohtamatta. Siika on yleensä kooltaan 200g – 1 kg. Yli kiloiset siiat eivät ole kovin harvinaisia. Ennätykset lienevät jotain yli 2 kg. Yleensä siikaparvet koostuvat enimmäkseen toistensa kanssa saman kokoisista siioista. Valtaosa rantakalastajan onkisiioista on karisiikaa.

Joskus voi saada suurta vaellussiikaa. Siian onginnan kausi alkaa Etelä-Suomen rannikolla heti jäiden lähdettyä, yleensä maaliskuussa tai huhtikuun alussa. Vilkkaimmillaan siian syönti on yleensä pari viikkoa jäiden lähdön jälkeen. Kun rantaveteen tulee valoa ja aurinko alkaa lämmittää, sukasmadot alkavat liikehtiä pohjalla.

Niitä siiat tulevat syömään rannoille. Onkimato muistuttaa niin paljon sukasmatoja, että siiat syövät niitä hanakasti. Siian ongintakausi katsotaan yleensä päättyneeksi silloin, kun rantavesiin tulee särkiä. Särjet ehtivät yleensä napata syöttimadot ennen siikoja.

Myöhäinen särki madon nappaa, ilmeisesti. Yleensä siikakausi loppuu toukokuun alkupuolella. Parhaat siikapaikat ovat 2-4 metriä syviä tasapohjaisia (hiekka tai sora) rantoja isojen selkien äärellä. On hyvä, jos siinä on virtausta, koska virtaus pitää pohjan puhtaana. Tasaisesta pohjasta on se etu, etteivät madot takerru koko ajan pohjakasveihin tai kivenkoloihin.

Ottipaikat ovat yleensä 1-5 metrin syvyydessä. Lisäksi tarvitaan myös sopiva ranta, jossa saa oleskella. Varmistathan että sinulla on lupa kalastaa, sekä kalastuksenhoitomaksu että alueen omistajan lupa. Siikaongen rakenne on yksinkertainen. Siiman päähän sidotaan heittopaino. Pääsiimaan tehdään siimasta muutama sivutapsi ja niihin koukut, joihin laitetaan madot. Koukkujen koolla ei ole kovin suurta väliä, yleensä koukkukoko 6-8. Siian onginnassa käytetään heittovapaa, joten kalastajalla pitää olla valtion kalastuksenhoitomaksu maksettuna.

Vapoja saa olla vain yksi jokaista onkijaa kohden. Eräillä kaupunkien vesillä on sallittua käyttää kolmea vapaa yhdellä paikallisella luvalla. Vavalla ei ole niin väliä, kunhan siima on hyvä. Siiman päähän kiinnitetään paino, jolla siikalitka heitetään mahdollisimman kauas rannasta. Viehe heitetään veteen ja annetaan sen vajota pohjalle painon vaikutuksesta.

Kun paino on vajonnut pohjaan, kelataan löysä siima pois, mutta koukkuja ei pidä raahata pohjalla – ne voivat jäädä pohjaan kiinni tai madot voivat katketa ja lopettaa kiemurtelunsa. Madot saavat olla pohjalla, siiat ovat tottuneet syömään sukasmatoja pohjalta.

Sen jälkeen laitetaan vapa pystyyn odotellaan, että siika ottaa kiinni. Kun vavan kärki heiluu sen verran, että voi päätellä siian maistelevan matoa, ei ole mitään kiirettä. Parempi, että siika syö koukun syvälle kurkkuunsa. Silloin siika pysyy varmemmin kiinni koukussa. Jotkut laittavat vapojen kärkeen kulkusia, jotka hälyttävät kalan tärpistä.

Mutta kyllä heiluvan vavankärjen huomaa muutenkin. Vapoja ei kannata turhaan liikutella tai siimaa kelata. Siinä saattavat madot katkeilla. Vastaiskua ei tarvitse tehdä. Miten siika sitten laitetaan ruoaksi? Graavaaminen on monen mielestä paras menetelmä.

Fileet irrotetaan selkäruodosta. Pää ja vatsan sisältö hylätään yhdessä selkäruodon kanssa. Fileet suolataan kevyesti merisuolalla ja laitetaan yhdeksi yöksi jääkaappiin. Muita mausteita ei välttämättä tarvita, mutta moni laittaa jotain kalamaustetta tai yrttisekoitusta. Sitruuna tai lime sopii ja sekin kypsyttää kalaa.

Tilli sopii erinomaisesti. Fileet paloitellaan aamulla ja laitetaan esim. paahdetun ruisleivän päälle. Erik Herlevi Kirjoittaja on yksi Suomen kokeneimmista kalastusoppaista. Jo 20 vuotta elämyksiä luonut Augur Kalastuspalvelu järjestää kalastusretkiä, saunomista ja majoitusta yritysryhmille ja muille ryhmille Rönnäsin alueella Loviisassa.
Näytä koko vastaus

You might be interested: Perinteinen Kaalilaatikko Martat Resepti?

Pitääkö siika Suomustaa ennen savustusta?

Savustettavia kaloja ei tarvitse suomustaa.
Näytä koko vastaus

Mitä on ristiinnaulittu siika?

Porin pitäjäruoka ristiinnaulittu siika valmistetaan kiinnittämällä suolalla maustettu ja perattu siika halkaistuna puunauloilla lautaan. Lauta asetetaan pystyasentoon nuotion loisteeseen hitaasti kypsymään. Lisukkeeksi maistuvat perunat, maukas kiviuunin kakko ja hyvä kotikalja.
Näytä koko vastaus

Onko siika hyvä kala?

Siika –

Lohensukuisia siikoja on useita eri tyyppejä. Kaikille on yhteistä hopeanhohtoinen suomupeite, harmaat evät ja pieni pää. Pohjoisen tekojärvissä esiintyy peled -siika, jonka mäti on erityisen arvostettua. Siika viihtyy vain ehdottoman kirkkaissa, puhtaissa, kylmissä ja syvissä vesissä, niin järvissä kuin meressäkin. Kutuaika on syys-marraskuussa. Pyynti tapahtuu verkoilla ja rysillä. Paras pyyntiaika on toukokuusta loppusyksyyn, lukuun ottamatta pelediä, jonka pyynti on ympärivuotista. Nykyään siikaa saa myös kasvatettuna ympäri vuoden. Lohikalojen tapaan siika on rasvainen ja erittäin maukas kala. Siika on suosituinta savustettuna ja tuoresuolattuna ns. graavisiikana, ja se sopii erinomaisesti keittoihin ja uunikalaksi. Siikafileet ovat herkullisia myös paistettuna, pariloituna ja grillattuna.

Kuva: Pro Kala ry Katso kaikki Hyvä Apaja -tuorekalat ›› Katso kaikki Hyvä Apaja -graavikalat ›› Katso Hyvä Apaja -mädit (mm. muikunmäti) ››
Näytä koko vastaus

Mikä kastike Siialle?

Rakastettu ranskalainen hollandaise vie kielen mennessään – Ranskalaisen keittiön herkullinen aikaansaannos; hollandaisekastike on yksi tunnetuimpia kastikkeita maailmalla. Ja syystäkin – voista ja kananmunan keltuaisista valmistuva täyteläinen kastike on lähes luvattoman maukasta.

Itse tehty hollandaise syntyy saostamalla munankeltuaiset kirkastetun voin ja mausteiden kanssa. Lopputuloksena syntyy rikas, keltainen ja kalalle mitä mainioin kastike. Hieman sorminäppäryyttä kastikkeen valmistaminen vaatii. Kastikkeen juoksettumisen välttää, kun lisää seokseen jäähtyneen voisulan ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten.

Kastikkeen vatkaaminen onnistuu niin sauvasekoittimella, käsivatkaimella kuin käsivispilälläkin – mikä vain näistä vaihtoehdoista omasta kodista sattuu löytymään. Herkullisen hollandaise-kastikkeen valmistaminen vaatii kotikokilta hiukkasen aikaa, uskallusta ja vaivannäköä, mutta tämä palkitaan ruokapöydässä jo ensimmäisellä suupalalla.
Näytä koko vastaus

Miten kala paistetaan uunissa?

Pääasia on muistaa, ettei lohta paista liian kuumassa uunissa tai pannulla liian pitkään. Muuten lopputuloksena on kuiva uunikala. Sopiva lämpötila lohen uunissa kypsentämiseen on 180-200 astetta. Kypsennysaika riippuu aina kalan koosta, mutta noin 20 minuutin paistoaika uunissa on yleensä riittävä.
Näytä koko vastaus

Onko siika hyvää?

Siika | Tuoreet kalat – Kalaneuvos Siika ( Coregonus lavaretus ), arvokalojemme hopeinen prinssi, ei juuri esittelyjä kaipaa. Se maistuu täyteläiseltä lähes sellaisenaan. Sen seuraksi riittää ripaus suolaa ja pippuria sekä nokare voita pannulle. Nahkaakaan tästä järvikalasta ei tarvitse irroittaa, vaan kannattaa jättää nahka kypsennyksen ajaksi antamaan annokseen lisämehukkuutta ja makua.

Alaneuvoksen siika on Saaristomeressä kasvatettua tai villinä Lappajärveltä, Kyrösjärveltä tai Saaristomereltä Ahvenanmaan seudulta pyydettyä.
Siian viljely ruokakalaksi alkoi toden teolla 2000-luvun alkupuolella Suomessa.
Alaneuvos tuo maahan siikaa myös Kanadan suurimmista järvistä kalastettuna.
Tuotteistamme eräs suosikki kuluttajien keskuudessa on,

Se on tuotteena usein suhteellisen edullinen, mutta monikäyttöinen erilaisten ruokien valmistuksessa. Siian voi myös graavata itse. Ominaismaku siiassa on miedohko ja siksi monet pitävät savustetusta siiasta enemmän. Kalana se on vähärasvainen. Siika on hyvä ruokakala ja ehkä hieman aliarvostettu.
Näytä koko vastaus

Mitä hyvää Siiasta?

Siika on suomalaisten suosikkikaloja. Tutuimpia valmistustapoja ovat savustaminen ja graavaaminen, mutta kokeile myös uunissa kypsennettyä, kokonaista siikaa. Fileinä paistettu kala suppilovahverokastikkeen kanssa on upea alkusyksyn herkku.
Näytä koko vastaus

Mikä on Suomen ennätys siika?

Kalatalouden keskusliiton mukaan Suomen tämän vuosituhannen suurin siika saatiin vetouistelemalla Nummi-Pusulan Syvälammelta vuonna 2000. Se painoi 7 080 grammaa.
Näytä koko vastaus

Paljonko siika maksaa kilo?

Hintaa nostaa pula kotimaisesta kalasta. Kalastajat ovat niin vanhoja, että ala kuihtuu viidessä vuodessa, varoittaa kemiläinen kalastaja Timo Matinlassi. Kemiläinen kalastaja Timo Matinlassi oikoo verkkojaan Karsikon kalasatamassa Simossa. Hän arvioi kalastajien ammattikunnan katoavan Suomesta kymmenessä vuodessa.19.11.2018 2:00 | Päivitetty 19.11.2018 6:13 Kalatiskin hinnat saavat empimään: ostaako vai ei? Siikafilee olisi herkullinen, mutta hintaa on 33,90 euroa kilolta.
Näytä koko vastaus

Voiko silakan syödä kokonaisena?

Miksi pieni kala kannattaa syödä ruotoineen? Miten aikaa vievää onkaan perata ruotoja etenkin pienikokoisista kaloista. Entä jos käyttäisikin kalat ruotoineen? Pitkä haudutus esimerkiksi pataruoissa pehmentää etenkin pienten kalojen ruotoja niin, ettei niitä syödessä edes huomaa.

Ruotojen syöminen voi olla hyödyllistä ravitsemuksenkin kannalta.
Alan ruodot sisältävät monia ravintoaineita, kuten kalsiumia ja fosforia.
Ne ovat samoja kivennäisaineita, joita ihminenkin tarvitsee lujittaakseen luustoansa.
Ruodoissa on lisäksi proteiineihin kuuluvaa kollageenia, jota monet suosivat nykyään myös lisäravinteena.

Ihmiselimistössä kollageeni on yleinen proteiini, joka toimii ihon ja sidekudosten rakennusaineena. Kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä Marttaliitosta kertoo, että ruotoineen syötäväksi sopivat hyvin muun muassa pienet silakat, muikut, ahvenet ja särkikalat.
Näytä koko vastaus

Missä syvyydessä ahven talvella?

Ahven on Suomen yleisin kalalaji ja erinomainen ruokakala – Ahvenen pilkinnän suosiota selittää paljon etenkin se, että raitakylkinen ahven on hauen ja erilaisten särkikalojen ohella vesistöjemme yleisin kalalaji. Joissain pienissä lammissa ahven voi olla jopa vesistön ainoa asukki.

Tämä johtuu sen erinomaisesta kyvystä sietää veden happamuutta.
Alalajin yleisyys tarkoittaa myös sitä, että sitä on mahdollista kalastaa käytännössä missä tahansa Suomessa.
Hauesta ja särkikaloista poiketen ahven on myös yleisesti ottaen varsin arvostettu ruokakala.
Mikäli ahven ei olisi lajina niin yleinen, olisi se todennäköisesti vieläkin arvostetumpi kala nimenomaan ruokapöydän osalta.

Ahvenen liha on vähärasvaista, väriltään vaaleaa ja rakenteensa puolesta kiinteää. Vaikka ahven taipuukin ruokakalana moneen käyttöön, on savustaminen ehkäpä kaikkein yleisin ahvenen valmistusmuoto. Etenkin Savon seudulla pienikokoisia ahvenia on tapana kokata myös kalakukoksi. Suuren parven sattuessa kohdalle, ahvenen pilkintä voi olla todella palkistevaa Sydäntalven aikaan parhaisiin ahvensaaliisiin on mahdollisuus yleensä syvien kohtien ympäröimä matalikko. Tällainen paikka mahdollistaa ahvenille helpon liikkuvuuden syvän ja matalikkojen välillä.

Matalikkojen lisäksi on hyvä käydä läpi esimerkiksi saarissa olevien niemien kärjistä löytyviä matalikkojen penkkoja, joiden ympäristöstä löytyy syvempää vettä. Itse kalastus kannattaa tehdä järjestelmällisesti ja pyynti aloittaa esimerkiksi tiedetyn matalikon päästä. Matalikot ovat yleensä etenkin pienen ahvenen ottipaikkoja, mutta mukaan voi mahtua myös isompia yksilöitä.

Ahven voi olla saaliskalana arvaamaton ja hyvänkin kokoisen parven voi löytää myös yllättävän matalasta paikasta. Reikiä kannattaa porata jopa muutaman metrin välein, sillä vesistön pohjanmuodot voivat vaihdella huomattavasti pienelläkin alueella. Useita reikiä tekemällä saa hyvän käsityksen itse pohjasta ja mikäli tällä tavoin onnistuu löytämään esimerkiksi jyrkkiä penkkoja tai suuria kiviä, on myös kalojen löytyminen todennäköistä.

Keskitalven aikaan suuria ahvenia löytyy pääasiallisesti matalikkojen syvemmiltä reunoilta, joissa etenkin suurissa vesistöissä voi vettä olla jopa 10 – 15 metriä. Mikäli kaloja tuntuu esiintyvän nimenomaan jossain tietyssä syvyydessä, tämän syvyyden kalastamista kannattaa jatkaa aktiivisesti. Mikäli kala ei tunnu itse liikkuvan aktiivisesti paikasta toiseen, tulee kalastajan itse olla tällaisessa tilanteessa aktiivinen.

Tyhjällä reiällä ei kannata viettää pitkiä aikoja, vaan kalaa tulee tällöin etsiä jostain muusta paikasta.
Näytä koko vastaus

You might be interested: Kananpojan Paistileike Resepti Uunissa?

Millä pilkillä siikaa?

Ehkä paras aika on kevät, kun lumi alkaa sulamaan jään päältä. Syksyllä on myös hyvät mahdollisuudet saada siikaa heti kun jää alkaa kantamaan ja kun lumikerros on vielä ohut. Kirkkaat leijaavat pilkit, joissa on 10-20cm tapsi ja mormyska perässä ovat antaneet siikaa ja myös pelkkä esim.

Volframi mormyska eri väreissä toimii.
Vesistöt missä on runsaasti siikaa ovat myös hyviä pilkkipaikkoja.
Loppukeväällä ja alkutalvella siian löytää yleensä matalasta alle 2 metrin vedestä ja silloin hyvä keino pilkkiä ns.
Tähystämällä jään alle telttapatjalta.
Muulloin talvella siian löytää yleensä syvästä 7-30 metrin vedestä.

Silloin penkanreunat ovat kokeilimisen arvoisia paikkoja. Jos saa narrattua yhdenkin siian, niin yleensä siitä samastapaikasta tulee muitakin, sillä siika ui yleensä parvessa ja parvet kiertävät samoja alueita tietyin väliajoin. Syötiksi kelpaa toukat,survarit ja katkaravunpyrstö.
Näytä koko vastaus

Saako elävällä kalalla kalastaa?

Täkykalastajan opas – Erälehti.fi Täkykalastus tarjoaa verrattoman jännittäviä elämyksiä. Tämän allekirjoittaa varmasti jokainen esimerkiksi haukea syöttikalalla onkinut. Kuinka vaikea onkaan seurata henkeä pidätellen pinnan alle uponneen kohon liikkeitä, jotta voisi kiinnittää kalan juuri oikealla hetkellä? Kun tietää, että kala on ottanut ja on siellä siiman päässä, mutta ei ole vielä mitään käsitystä sen koosta.

Täky on varmasti vanhimpia syöttejä, joilla ihminen on yrittänyt veden viljaa korjata.
On helppo kuvitella muinaisihmisen tuntema tyydytys, kun hän on oivaltanut ottaa pikkukalan, työntänyt puusta veistetyn launinsa sen sisään ja onnistunut lopulta samaan ison petokalan hotkaisemaan syötin.
Vanhoista kirjoista selviä, että vielä 1900-luvun alkupuolella maassamme uistin oli väline, joka otettiin lähinnä silloin käyttöön, kun täkyjä ei ollut saatavilla.

Täkyuistin oli uistelijan ensimmäinen valinta, usein myös heittokalastajan. Kuinka monimuotoista olikaan perinteisen kotitarvekalastajan täkypyynti vielä 50 vuotta sitten! Täky ripustettiin hauki- ja madekoukkuihin, joista edellisillä pyydettiin sekä avovedessä että jäiden aikaan.

Esän tullen selkävesien laineilla keinuivat ison kalan pyyntiin laskettujen polokoukkujen kepit ja sopivan syvänteen laitamille viritettiin kuhasiima kuoresyötteineen.
Ahvenen tultua aamuvarhaisella tai auringonlaskun aikaan karikolle terrorisoimaan pikkukalaparvia, oli myös onkimies paikalla salakkasyötteineen ja polvikoukkuineen.

Pimenevässä elokuun illassa kosken niskajänteen tuntumassa lipuvan veneen perässä ei siimassa vipattanut vaappu, vaan taidolla koukkulaitteeseen kiinnitetty salakka tai muikku, joka sai lapiopyrstöisen suurtaimenen avaamaan suunsa viimeisen kerran. Hienoja elämyksiä ja kaloja, mutta miksi lähinnä vain mustavalkoisia muistikuvia kalastushistorian kellastuneilta sivuilta? Ajat muuttuvat, väitetään.

Ohonnut elintaso on tuonut verkot, katiskat ja muut ennen suhteessa rahavaroihin kalliiksi koetut pyydykset kaikkien ulottuville.
Oko kotitarvekalastus on vähentynyt ja täkyjen hankkimiseen tarvittava aika ja vaiva tarvitaan muuhun.
Meillä on lisäksi – aivan kuten Ruotsissa ja Norjassakin – viimeisen puolen vuosisadan aikana totuttu pyytämään petokalat pääasiassa uistimilla.

Täällä Pohjolassa petokalalle on syötetty rautaa ja puuta, nykyään myös yhä lisääntyvässä määrin muovia ja silikonikumia. Keski-Euroopassa ja Englannissa asia on aina ollut toinen, sillä täky on ollut se tavallisin tapa pyrkiä pettämään petokala ahmaisemaan koukku kitusiinsa.

Einotekoisia houkuttimia on pidetty taiteellisempina, urheilullisempina ja vaativampina pyyntivälineinä. “Se on aivan liian työlästä”, totesi muuan englantilainen hauenonkija kysyttyäni, miksi hän ei virvelöi. Pelkkä laiskuus ei kuitenkaan selitä täyn suosiota, vaan pikemminkin se, että täky on taidolla käytettynä erittäin tehokas väline.

Täkysyötti taitaa myös pettää keskimäärin suurempia kaloja kuin tekovieheet. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että täkykalastus herättää monissa myös kielteisiä tunteita. Nykyään pyritään aivan oikein välttämään tarpeettoman kivun aiheuttamista eläimille.

Elävän täyn käyttö kalastuksessa onkin monessa täkykalastuksen vanhassa kulttuurimaassa eettisistä syistä kielletty.
Tämä ei ole kuitenkaan estänyt lajia kehittymästä, sillä tilalle on keksitty tehokkaita tapoja kalastaa kuolleella täkykalalla.
Täkypyynti on ainakin hauenkalastuksessa ja uistelussa kokenut jonkinasteisen renessanssin viime vuosina myös Suomessa.

Tästä ovat esimerkkeinä viime aikoina runsaasti esillä olleet ja suosiota saavuttaneet kalastusmenetelmät, kuten hauen talvinen täkyonginta ja varsinkin suurhaukien kalastuksessa hyvin tehokkaaksi osoittautunut kohouistelu. Myös järvilohen ja -taimenen vetouistelijat ovat havainneet täkyraksin verrattoman ottavuuden.

He ovatkin nykypäivän ahkerimpia täynkuluttajia maassamme. Mutta miksi raksilla ei pyydetä myös kuhaa ja haukea, kuten tehtiin vielä 50 vuotta sitten? Nyt on tullut korkea aika herätellä henkiin kadonnut tai katoamassa oleva kansanperinne täkytaitojen suhteen. Nämä Täkykalastajan oppaat ovat hyvä lähtökohta perustietoihin.

Ensimmäisenä on luontevinta perehtyä siihen, kuinka pidetään huoli syöttikalojen hankkimisesta ja riittämisestä. Anssi Uitti
Näytä koko vastaus

Paljonko maksaa siika?

Mihin aikaan siika syö?

Kalastussesonki – Siikaa ongitaan lähinnä keväisin heti jäiden lähdettyä, koska kalat nousevat syönnökselle rannan läheisyyteen jäiden lähdön aikaan. Siiat tulevat syömään hiekka- ja kalliorantojen tuntumaan mm. sukasmatoja, pohjaeläimiä sekä pikkukaloja. Keväinen siianonginta sesonki kestää etelässä maaliskuun loppupuolelta huhtikuun lopulle ja pohjoisessa huhtikuun puolesta välin toukokuun lopulle asti.
Näytä koko vastaus

Miten siika lisääntyy?

Lisääntyminen – Sukukypsyyden siika saavuttaa keskimäärin 4–5-vuotiaana. Siika kutee syksyllä. Kutu ajoittuu syyskuusta joulukuuhun, kun vesi on 2–5 asteista. Vaellus-, plankton- ja pohjasiika kutevat jokiin, kun taas meressä elävä karisiika puolestaan kutee ulkokareilla.

Järvisiika kutee järvessä rantojen lähettyvillä. Kutu tapahtuu 0,5–4 metrin syvyydessä, hiekka- ja sorapohjaisilla alueilla. Kutiessaan naaras ja koiras ovat kyljikkäin laskien mädin veteen. Kun siiat ovat kuteneet, ne jäävät vähäksi aikaa kutupaikoille syöden näkyviin jäänyttä kutua. Poikaset kuoriutuvat keväällä jäiden lähdön aikoihin.

Lähde: (266) : Siika
Näytä koko vastaus

Raino Palmu